perjantai 8. tammikuuta 2010

Tampere Calling


Tiistaita oli helvetin tylsä päivä kunnes Isa heitti että lähetääs Tampereelle. Siin sitte yhdistettiin kaikkien hyöty ja huvi ja haettiin Timolle survivorpaprut siin sivus. Porkkana oli tietty hauska matkaseura ja Dirty Diaries. Se oliki sellanen leffa mikä ei sovi ihan perheen pienimmille. Harvemmin sitä näkee leffateattereissa pornoo. Luulin että näin on vaa vallois enkä ny tarkota harjisvaltaa! Oli se sitte taidetta tai ei. Ainakin se oli pornoo. 12 erilaista vapaamielistä tarinaa mistä kaikesta ihmiset saa kicksit. Feministihommahan se oli. Katsojia oli viisi joista kaksi miestä. Timo vittuili että pitäs olla Niveat mukana. Kokemus tämäki.

Enne leffaa kävin katsastamassa Laukontorilla Kaijakan. Tykästyin Aprojuhlissa kyseiseen kyseiseen keski-ikäisten mellastuspaikkaan. Muistan ku siel soi Bowien Let's Dance jota sit jammailtiin. Tää hieno kokemus sai mut uudelleen sinne käymään. Siel oli villei keski-ikäsiä vetää kaikkia suomikaraoken timantteja. Joku villi milffiblondi lauloi suureksi yllätykseksi Leevien biisin Amalia. Se yllätti koska automatkalla se biisi nostettiin huulille. Ei hullumpi versio siit laulusta. Yläkerran BigTits-puoli ei ollu auki. Huomasin.

Leffan jälkee kauhusta kankeana pöristelin autolla Connelssiin. Siel oliki matkalaiset ja muita uusia tuttui. Kiva ilta ja hyvät perunat. Mukava mesta. Teletapitkin sanoo uudestaan aina ku jotai kivaa sattuu.

Villi yö tuli vietettyä Timon residenssissä. Sohvia on kolme kappaletta. Yksi niistä on ilmeisesti tarkoitettu nukkumiseen mutta suunnittelu siinä on menny pahasti pieleen. Tyynykin oli divaanin selkäosa. Mahtavaa silti. Uni tuli helvetin kuuman patterin vieressä kuin itestään. Aamupalaksi olis ollu tarjolla munakasta eksoottisilla yhdistelmillä. Ylipäiväset arvelutti joten lähettiin vetää pyhäpäivän tampererundi. Uskomattoman vaikee löytää ruokapaikkaa. Ei ole Evinin voittanutta eli mitä sitä pyörää uudelleen keksimään. Kokeilkaa ite. Iltapäiväl käytii kattoo alkuvuoden paras masisleffa Road. Syvällistä elämän/kuoleman pohdintaa, selviytymistä, kannibalismia hulluutta ja unelmointia paremmasta. Ei tekis mieli kattoa uudelleen mut silti oli hyvä elokuva.

Ikuistin myös Corollan jäisistä ikkunoista hauskaa taidetta takapenkin matkustajilta. Ois voinu joku tulkita väärinkin. Hätäviesti takasivulasissa on varmaan vieläkin paikallaan. Thanks! :D