Elämää ei sen enempää

Terve blogi. Uskalsimpas alkaa kirjoittaa tähän jotain omaksi ilokseni. Tuskailen mitä tähän kehtaisi kirjoittaa kun kaikki tätä pääsevät lukemaan. Eikai tässä auta kainostella kun kerran näin pitkälle pääsin. Olen ollut aina huono kirjoittamaan mutta harjoitus tekee ehkä siedettävän. 

Huomasin tuossa talviloman lopussa loistavan jutun. Nimittäin sain kokemuksen jonkunlaisesta elämänhallinnantunteesta. Tämän tunteen saavuttaa tekemällä pieniä ihan tuiki tavallisia askareita kuten siivousta ja pyykinpesua. Kämppä kun tuoksuu mäntysuovalta tulee siitä väksinkin kiva olo. 

Huomasin olevani jonkun sortin yllytyshullu. En ymmärrä miksi herkästi pihi luonteeni petti minut baarissa ja rahapussissa olevista kuiteista päätellen olin jotain tarjonnut. Join hienoja drinksuja ja hölötin ääneen pari vuosikymmentä vanha Adidaspaita päällä. Hienoja hetkiä silti koin jahka pääsin kotiin.  Soitin Leeviä lp:ltä. Koin varmasti täydellisimmän Leevihetken mallia 2009. 

Tampereellekin tuli ylläripikavisiitti vloppuna. Sorruin ostamaan omaan naisten mallin Corollaan kaksi sarjaa aluvanteita. Taidan olla varsinainen Sulo Vilen ku halvalla saa ni pitäähä sitä hakea. Hauskaa oli Timon luona kun naurettiin kaikkea mahdollista. Harmillisena yksityiskohtana kävi niin että ajettiin autolla kalliin navigaattorin yli. Tutustuin myös Tampereen  2 huonetta ja keittiö raittiusolohuoneeseen. Paikka oli täynnä onnellisia parisuhdeveijareita ja tietysti minä. Tämä paikka ei ehkä ole lonelyriderin mielimesta mutta hyvät vibat jäi silti. Kuin ihmeen kaupalla selvisin kotiin kaikesta tästä seikkailusta. 

Jotain pientä elämästäni vielä. Alkaa olemaan tasan vuosi siitä kun erosin pitkästä suhteesta. Tästä kaikesta on jäänyt hyvät muistot eikä harmita tippaakaan. Tuntuu hyvältä. Paljon siitä oppi ja paljon jäi oppimatta. Onneksi sitä oppii virheistään. Paitsi tietty se että olen polttanut käteni takan luukkuun monituisia kertoja tai lyönyt ottani autotallin rautaan useasti. Ei sitä vaan aina tajua. Rakkaudesta sitä oppii helpommin. Joku sano että jätetyksi tuleminen on pahempaa ku kuolema. Se on.